Siitä on reilu vuosi kun hurahdin uudelleen lankojen maailmaan. Esikoiselle 10 vuotta sitten neuloin pienen peiton ja villatakin, ja sitä edelliset neulomukset taitaa olla taas 10 vuoden takaa. Vauva-aikojen hurahduslangat olin jo aikoja sitten antanut eteenpäin ja pois nurkista pyörimästä. Mutta nyt niitä on sitten taas pikkuhiljaa kertynyt - villaa, puuvillaa, bambua, hapsua, pampulalankaa, paperinarua..

Perjantai-iltana törmäsi netissä Lankurit-palveluun, jolla saa lankavaraston kirjanpidon kohdalleen. Lauantaina kaivoin lankoja esiin pusseista, koreista, kaapin ylähyllyltä ja tunnollisesti naputtelin koneelle langan ja värin, ja määrän! Samalla tuli koottua aina yhteen kasaan samanlajiset. Kokonaismäärä ja lankakerien määrä on hurja, mutta ei onneksi niin hurja kuin mielessäni etukäteen kuvittelin. Jos laskee mukaan jo tänä vuonna käytetyt, niin voi todeta varaston vajenneen jo noin 10 %:lla alkuvuoden aikana.

Kuten ekaluokkalainen poikani totesi: "Äiti, sä et koskaan ennen neulonut mitään, mutta sitten sä hurahdit!" Toivotaan, että hurahdus kestää niin pitkään että lankavarasto tulee tuhottua - jos ei kokonaan niin kuitenkin pieneksi. Lankaostot saa olla pannassa - paitsi että parin viikon päästä työreissu Helsinkiin, ja kuvittelisin että olis aikaa piipahtaa Hakaniemen hallissa Vihreän vyyhdin puodissa 'löytöjä tekemässä'... Paikka jossa vuosi sitten työreissulla ekat huivilankani ostin ex tempore.

Ennen lankoihin hurahtamista tuli kaikenmoiset korttiaskartelujutut kuvioihin mukaan - papereita, pahveja, leimasimia, nauhoja ym. kivaa sälää - mikähän laskuri ne järjestäisi ja järkeistäisi?