Paljastavatko värivalinnat minusta jotain? Joskus on saatava hyppysiin oikein kirkasta oranssia, joskus mustaa ja nyt juhannuksena matkakassiin hyppäsi varsin vihreitä keriä beigellä ja valkoisella höystettynä. Auringosta nauttien sekä sadetta ja hyttysiä vältellessä syntyi tälläinen viimeistelemätön setti.

KYH 15 - 20

Valkoinen ja beige röyhelöhuivi  (KYH 22-23) vielä piilottelee

Koko blogi sai aikanaan alkunsa vuosikymmeniä uinuneen käsityöinnostuksen herätessä muutama kevät sitten. Kipinä syttyi ystävän loihtimia ihanuuksia seuratessa Mintun kästyöt blogista ja toisaalta, työkiireille tarvittiin vastapainoa. Syntyi muutamakin 'stressipipo' ja lapset pääs ihmetteleen että äiti, osaatko säkin tehdä tuollaisia! Ennen olivat nähneet vain mummujen kutovan. Juhannuksena mökillä lueskelin uusinta Talouselämä lehteä - Uratie-osiossa olikin osuva juttu ' Kudo työhuolesi pois' :

- "Käsityöt ovat aivojen herkkua. Ne ruokkivat kolmiulotteista ajattelua ja virittelevät luovuutta, ongelmanratkaisukykyä ja parantavat aivopuoliskojen yhteistyötä. Ne tarjoavat mielekästä tekemistä sekä älyllisiä ja taidollisia haasteita."
- "Käsillä tekeminen rentouttaa ja auttaa purkamaan stressiä. Se auttaa myös keskittymään."
- "Aivoilla on kaksi ääritilaa: pakene ja taistele sekä virtaustila. Monen ihmisen työpäivä on nykyään niin täynnä ärsykkeitä, että aivot ovat koko ajan pakene ja taistele -tilassa. Käsitöiden tekeminen on silta virtaustilaan, jossa myös oppiminen on optimaalisinta."
-"Lanka sormien välissä tuntuu hyvältä ja virittää aivoja."

Nämä kolahti minulle ja on helppo allekirjoittaa mutta jokaisen kannattaa lukaista juttu kokonaisuudessaan

Kokousneulojaksi en ole vielä heittäytynyt, eikä ole suunnitelmissa - vielä! Kokousten vetäjänä kädet varattu useimmiten muulle mutta osallistujana? Mahtaisko rauhoittaa ja edesauttaa olemaan ottamatta kantaa joka asiaan? Pidemmillä työmatkoilla junassa jokin keskeneräisyys matkustaa mukanani: joskus etenee hyvin, joskus ei silmukkaakaan. Toinen ystäväni on kokeillut neulomista töissä kahvitunnilla, jutun voit lukea hänen blogistaan Slippery Stitches.

Elämän harmonisuudesta en tiedä, mutta värivalinnoissa sitä näyttää nyt olevan. Sunnuntai-iltana mökiltä palattua tokasin että pitäskö autoni vaihtaa kun mittarissa kilometri lukema jo yli 300 000 km. Tänään puolen päivän jälkeen sitten autokauppaan ja minulle uusi vaalean rusehtava auto seisoo vanhan valkoisen rinnalla. Tarjolla olis ollut vastaava kirkkaanpunaisenakin mutta ei kiitos! Vaikka käytettyä ostaessa ei väriä voi vapaasti itse valitaan vaan tarjonnasta on valittava. Joskus asiat tapahtuu nopeasti - kun laittaa tapahtumaan, joidenkin asioiden kanssa on tahmassa ikuisuuksia.

Ruskea sävyt ovat siis hiipineet vaivihkaa lähelleni viimeisen vuoden aikana.

Pidennetty juhannusvapaa tehnyt tehtävänsä, kun tekstiä vaan pulppuaa. Huomenna kanavoidaan jälleen työtekstejä, vielä kolme viikkoa loman alkuun asenteella: